Marjo Tavast

TM, PsM, psykologi, työnohjaaja, opettaja ja kouluttaja

Elämä(ä) on.

Olen ikuinen oppija ja ihmisyyteen kuuluvan hämmästyttävän sitkeyden ihailija. Vuorovaikutukseen, oppimiseen, motivaatioon, hyvinvointiin ja organisaatioihin liittyvä psykologia on aina ollut intohimoni. Johtamistyylin vaikutusta työhyvinvointiin olen tutkinutkin opinnoissani ja sittemmin systeemiajattelu on imaissut mukaansa. 

Elämänkoulussa olen testannut psykologian teorian toimivuutta niin lukiolaisten opettajana kuin mielenterveysongelmaisten ja addiktienkin kanssa, hyvin ja huonosti toimivissa esimies-alaissuhteissa, kriiseissä ja perhedynamiikassa, välillä itse vakavasti uupuneenakin. Kaiken keskellä olen todennut, että aika usein on vain hyväksyttävä se, että elämä on mitä on eikä miksi-kysymyksiin ole vastausta. Samaan aikaan on kuitenkin totta, että elämää on, vaikka kaikki näyttäisi hajonneelta, karrelle palaneelta ja kuolleelta - aina on toivoa ja uusi kasvu jo tuloillaan.

Terapia- ja ohjaustyössä minusta on tärkeää kohdata jokaisen ihmisen ainutlaatuisuus arvostavasti ja luoda tila, jossa ihminen voi uskaltaa kohdata haavoittuvuutensa ja elää sen kanssa pelkäämättä. Silloin vapautuu paljon energiaa. Epätäydellisyyden hyväksymisestä syntyy sisäistä vahvuutta ja aitoutta, joka myös herättää arvostusta toisissa ihmisissä. Minua kuvataan lämpimäksi ja myötätuntoiseksi, oivaltavaksi ja oivalluksia synnyttäväksi, toiveikkuutta ja pystyvyyden kokemusta vahvistavaksi.

Koulutuspalautteiden mukaan olen kouluttajana asiantunteva, selkeä, innostava sekä perin juurin maanläheinen ja mahtavasti kiinni arjen realiteeteissa. Enkä ota itseäni liian vakavasti :) 

Timo Tavast

TT, dos., organisaatiokonsultti, työnohjaaja, työyhteisösovittelija, kirkon perheneuvoja (pariterapeutti)

Polku mahdolliseen alkaa mahdottomasta.

Olen kulkenut elämässä välillä akateemiselle uralle, välillä kirkkoon kohtaamaan pappina ja perheneuvojana koko inhimillisen elämän kirjoa. Tutuksi tulleita ovat esihenkilötehtävät sekä kehittämisen ja konsultoinnin maailma. Viime vuodet olen paneutunut ennen kaikkea ohjauksellisiin ja terapeuttisiin prosesseihin.

Minulle on ollut tyypillistä tarttua siihen, minkä joku muu on jo todennut mahdottomaksi onpa sitten kyse työyhteisöjen ongelmien selvittelystä, sovitteluprosesseista tai parisuhteiden haasteista. En kaihda vaikeitakaan tilanteita vaan uskon, että riittävän rohkealla ja suoralla asioiden kohtaamisella turvallisissa olosuhteissa päästään eteenpäin. Vaikka haastan muutokseen, olen samalla tarkka siitä, etten luo kenellekään ylivoimaisia tilanteita ohjauksessani. Minun on sanottu luovan jo läsnäolollani levollisuutta kuohuvissakin tilanteissa.

Ajattelen, että kun ihmisen itseymmärrys ja kyky hyväksyä erilaiset puolet itsessään lisääntyvät, mahdollistuu aito kohtaaminen ja tulee tilaa kuulla kunnolla toisia ihmisiä. Myös rajojen tunnistaminen ja kyky pitää niistä terveellä tavalla kiinni paranee. Omalla työlläni haluan vaikuttaa siihen, ettei työyhteisöissä tarvitsisi toimia automaattisten suojautumismekanismien varassa ja ainakin osittain pelon ohjaamana vaan olisi tilaa ymmärrystä lisäävälle ja uutta luovalle dialogille ja aidolle inhimillisyydelle.