Systeeminen lähestymistapa käyttäytymisongelmiin

Systeemitietoisuus psykososiaalisten ilmiöiden kohtaamisessa

Organisaatiopsykologian ja johtamistutkimuksen ohella systeemitietoisuudella on vahvat juuret perheterapiassa. 1950-60-luvuilta eteenpäin ns. milanolainen koulukunta alkoi hahmottaa yksilön käytösoireet osana perheen vuorovaikutussysteemiä, joka sisältää toiminnan tason lisäksi joukon sisäistettyjä sääntöjä ja uskomuksia, jotka saattavat ylläpitää jotakin ongelmaa. He ottivat ohjenuorakseen neutraalin tutkivan suhtautumisen - kunnnioittavan uteliaisuuden - ja kehittivät menetelmiä, joilla päästäisiin tunnistamaan ja muovaamaan perhesysteemin rakenteita. Keskeisin näistä oli ns. sirkulaariset kysymykset, joilla tarkoitetaan ihmisten ja asioiden välisiä suhteita, tapahtumiin liittyjä merkityksiä, toimintaa ohjaavia uskomuksia sekä toisten reaktioiden ennakointeja ja vuorovaikutusta tutkivia kysymyksiä.

Ensimmäisessä vaiheessa terapeutin ajateltiin olevan ulkopuolinen perheen systeemin tarkastelija. Konstruktivismi ja konstruktionismi suuntauksina vahvistivat kuitenkin sitä ajattelua, jonka mukaan todellisuus syntyy ja muovautuu ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ja erityisesti kielen välityksellä, jolloin työntekijä on väistämättä osa systeemiä ja jo kysymisen tai sanoittamisen tavallaan luo todellisuutta. Kaikkia havaittavia ilmiöitä voidaan selittää ja tulkita monin eri tavoin ja siksi samakin tapahtuma voi merkitä eri ihmisille hyvin erilaisia asioita. Työntekijän tulisi olla tietoinen oman näkökulmansa rajoittuneisuudesta. Työtapoihin tuli mukaan esimerkiksi reflektiivisen tiimin käyttö, mikä tarkoittaa sitä, että asiantuntijat keskustelevat avoimesti ja mahdollisimman arkikielisesti havainnoistaan ja hypoteeseistaan asiakkaiden kuullen, minkä jälkeen asiakkaat voivat välittömästi tarttua siihen, minkä kokevat osuvaksi ja korjata sitä, minkä kokevat harhapoluksi. Avoin dialogi asiakkaan kanssa ja yhteisen ymmärryksen rakentuminen yhteistoiminnassa on ihanne.

Perheterapian piiristä lähteneen systeemisen lähestymistavan piirteitä voisi kuvata esimerkiksi seuraavan listan mukaisesti:

• keskitytään systeemissä vallitseviin suhteisiin, ei yksilön käytökseen tai piirteisiin
• tunnistetaan palautekehiä, uskomuksia, tarinoita
• tiedostetaan että, jokainen yksilö tulkitsee maailmaa omien "silmälasiensa" läpi, työntekijän tulisi tiedostaa omia uskomuksiaan ja esim. ennakkoluulojaan
• kiinnitetään huomiota valtasuhteisiin
• rakennetaan yhteistoiminnassa asiakkaan kanssa ymmärrystä todellisuudesta
• kiinnitetään huomiota voimavaroihin ja ratkaisuihin, rakennetaan todellisuutta narratiivisin keinoin